”Mitä taiteilija on tällä tarkoittanut?”

Maailma sinänsä on merkityksetön ja luonto toimii sokeasti. Siinä on tapahtumia, prosesseja ja sattumuksia, mutta niillä ei ole mitään perimmäistä tarkoitusta. Vasta kun maailma ilmenee tietoisuudelle tapahtumat saavat merkityksen. Ihmisellä on intuitiivinen tarve ja kyky löytää ilmiöistä merkityksiä. Tieteessä tämä inhimillinen piirre kuitenkin rajataan pois ja keskitytään tutkimaan miten maailma toimii vältellen kysymystä miksi. Aikoinaan kirkko oli korkein auktoriteetti sekä tiedon että merkitysten antajana, mutta valistusajan jälkeen tiede on laajentanut vaikutusvaltansa niin totaaliseksi, että voimme länsimaissa kutsua aikaamme jälkiuskonnolliseksi ajaksi. Tieteellinen selitysmalli käsittää aina vain suurempia alueita kosmoksesta ja toisaalta se pilkkoo asioita yhä pienemmiksi tunkeutuen syvemmälle myös ihmiseen. Näin myös tietoisuudesta on tullut osa luonnon prosesseja. Aivotoiminta selitetään sähkökemiallisina pulsseina, eli sen taustalla, jota kutsumme elolliseksi onkin elottomat fysiikan lait ja kemialliset reaktiot. Paljastaessaan elävän taustalla olevan elottoman tiede ei pelkästään jätä huomioimatta merkityksiä, vaan tyhjentää maailman merkityksistä. Tämä vahvistaa mielestäni käsitystä maailmasta mekaanisena ja teknologisena kokonaisuutena, mikä osaltaan johtaa nihilismiin ja masentuneisuuteen.

Taide eroaa tieteestä radikaalisti, sillä taide vastaa ihmisten tarpeeseen merkityksille ja luo puitteet niiden synnylle. Taide ei ole viestinnän väline, eikä taideteos ole taiteilijan idean kuvitus. Sen merkitykset ei avaudu siten, että kysyy ”mitä taiteilija on tällä tarkoittanut?”. Viestinnässä tulkinnan mahdollisuus pyritään minimoimaan. Tulkintaa pidetään usein väärin ymmärtämisenä ja tulkintaa sallittaessakin, niin siihen halutaan vaikuttaa. Eli viestinnällä on selkeä päämäärä ja toivottu vaikutus. Taideteos sitä vastoin on avoin tulkinnoille. Taideteokseen pätee sama kuin luontoon, se ei itsessään tarkoita mitään, mutta tyhjiön lailla se imee itseensä merkityksiä. Taiteilijalla voi olla, ja monesti onkin, omat tavoitteensa ja tulkintansa teoksestaan. Mutta hänellä on myös sokeat pisteensä ja oma horisonttinsa, jonka taakse hän ei näe. Taideyleisö täydentää teosta omilla tulkinnoillaan ja osa merkityksistä avautuvat vasta ajan kuluessa. Yhteisö vaalii ja kasvattaa sen, minkä taiteilija on synnyttänyt, jotta se voisi täydentyä. Vaikka taide onkin hidas ja elämä lyhyt, kuten sanonta kuuluu, ei taidekaan ole ikuista. Kun teos on täydentynyt se alkaa myös tyhjentyä ja menettää yhteisöllistä ajankohtaisuuttaan. Tällöin se muuttuu lähinnä museo- tai keräilyobjektiksi. Ajankohtaisuutta ja yhteisöllisyyttä ei kuitenkaan pidä sekoittaa populismiin ja muodikkuuteen. Taide voi olla syvässä ristiriidassa yhteisön senhetkisten arvojen kanssa ja sen ajankohtaisuus saattaa paljastua vasta myöhemmin.

Teknologinen ajattelu vaikuttaa myös taiteeseen ja kielen käyttöön siitä puhuttaessa. Tieteeseen ja teknologiaan viittaavia ilmaisuja käyttävät nimenomaan taiteilijat itse saavuttaakseen uskottavuutta ympäristössä, joka arvostaa tieteellisyyteen sisältyvää johdonmukaisuutta ja hyötyajattelua. Luomista kuvataan usein prosessina, mikä vie ajatukset kemiallisiin prosesseihin ja teollisuuden tuotantoprosesseihin. Tuotanto ja siitä johdettu tuotteliaisuus ovat myös suosittuja sanoja kuvaamaan taiteilijuutta. Suorimmin tieteen kanssa kosiskellaan kutsumalla omaa taiteellista toimintaa tutkimukseksi. Tätä olen monesti kohdannut taidenäyttelyiden lehdistötiedotteissa, joissa taiteilijat kertovat tutkivansa jotakin taiteen avulla. Sen lisäksi, että tällaisella tutkimuksella ei suurimmaksi osaksi ole tieteellistä arvoa se myös muuttaa taiteen instrumentiksi jonkun päämärän saavuttamiseksi taiteen ulkopuolella. Tämän myötä taiteesta tulee osa teknologista ajattelua ja sen asemaa taideteoksena voidaan myös kyseenalaistaa. Vaikka monissa tapauksissa voin arvostaa sitä, mitä taiteilijat tekevät yhteisön tai ympäristön hyväksi, niin periaatteessa kannatan Ad Reinhardtin ajatusta, että taide on taidetta ja muu on muuta. Kuten tiedettäkin on taide sovellettavissa erilaisiin tarkoituksiin, mutta silloin se muuttuu taiteesta joksikin muuksi. Taiteen ja yleisön vapaus tulkinnoille ja merkitysten luomiselle on riippuvainen taiteen suvereniteetista. Taiteen ei kuulu olla rajoja ylittävää ja päämäärään suuntautuvaa, vaan rajatonta ja suunnatonta.