Hyvän ja pahan tuolla puolen

Tiivistymä
2014
40 x 40 cm
Akryyli kankaalle / Akryl på duk / Acrylic on Canvas

Ihminen on kautta aikojen tehnyt julmuuksia omia lajitovereitaan ja muita tämän planeetan olioita kohtaan. Kautta aikojen on myös pohdittu ja kiistelty siitä, onko ihmisen perimmäinen olemus hyvä vai paha. Julmuuksien laajuus miljoonine uhreineen on aiheuttanut sen, että pessimistisempi vaihtoehto on usein saanut isomman kannatuksen. Dilemmaa on yritetty ratkaista jakamalla ihmiset hyviin ja pahoihin, mutta valitettavan usein tästä on seurannut uusia uhreja ja entistäkin laajempaa tuhoa.

Jotkut ovat kuitenkin ymmärtäneet, että raja ei kulje ihmisten välillä vaan ihmisessä, mutta tämäkin raja on hyvin häilyvä ja labiili. Hyvistäkin aikomuksista voi lähteä liikkeelle tapahtumasarja, joka eskaloituu silmittömän väkivallan kierteeksi. Ihmisellä ei ole muuttumatonta ydintä, jota voisi määritellä hyväksi tai pahaksi. Hän ei ole luotu jumalan kuvaksi pysyvine ominaisuuksineen, mutta hän ei myöskään pysty luomaan itseään omien ihanteidensa kuvaksi. Ihminen on psykofyysinen prosessi, joka on jatkuvassa muutoksessa. Hän ei ole vain ympäristönsä vaikutuksen alaisena, vaan osa sitä. Ihminen on laajemman prosessin tiivistymä, joka ei kuitenkaan koskaan jähmety eikä saa lopullista muotoa.

Jos ihmisellä on jokin ominaisuus, jota voisi luonnehtia alkuperäiseksi tai perimmäiseksi niin se olisi viattomuus. Uskon, että Jeesus viittasi juuri viattomuuteen kun hän sanoi että meidän olisi tultava lasten kaltaisiksi päästääksemme Jumalan valtakuntaan. Ehkä meidän ei tulisikaan pyrkiä hyvyyteen vaan nimenomaan viattomuuteen. Viattomuus ei ole aina sisäsiistiä eikä pysyttele kristillisessä orjamoraalissa, jota Nietzsche arvosteli. Mutta viattomuus ei myöskään vaadi, että meidän olisi tultava yli-ihmisiksi välttääksemme nihilismin. Viattomuus sallii sekä inhimillisen heikkouden, että voimakkaan tahdon, joka ei kuitenkaan ole vallan tahtona.